Arkistot: joulukuu 2019
Miksei ammattiliitto tee mitään?
Miksei ammattiliitto tee mitään?
”Miksei ammattiliitto tee mitään?”
Kuulen tämän kysymyksen usein TES-neuvotteluiden aikaan. No, aloitetaanpa ihan alusta. Kuulutko itse ammattiliittoon? Ja ei, ei ole olemassa ”Loimaan liittoa”. On olemassa Loimaan kassa, YTK, joka on työnantajien perustama kassa.
Olen myös kuullut kysymyksen ”Miksei PAM (= ammattiliittoni) ole sopinut meille parempia palkankorotuksia?” Ammattiliitto ei päätä jäsentensä palkasta. Neuvottelupöydässä on se toinenkin osapuoli, jonka tavoitteena on pitää palkankorotukset mahdollisimman pieninä. Kuuluvatko työkaverisi ammattiliittoon? Mikä on alasi järjestäytymisprosentti? Viisas mies, Julkusen Kalle, meille uusille luottamusmiehille joskus selitti, mikä merkitys on järjestäytymisasteella: Jos kaikki kuuluvat liittoon, palkankorotuksia vaaditaan. Jos järjestäytymisaste on heikko, niitä pyydetään.
Tätä kirjoittaessani lakko on hyvin ajankohtainen aihe, siksipä pari sanaa siitä. Kun on jouduttu turvautumaan viimeiseen painostuskeinoon ja voimannäyttöön, lakkoon, olen kuullut valitettavan, että lakko oli liian suppea, olisi pitänyt laittaa heti kaikki kaupat kiinni koko Suomessa tms. No niin: kenen tarkalleen? Sen liitonko? Liiton, okei. Onko se liitto jokin mystinen olio, joka pitää majaansa Helsingissä? Ei se toimi niin. Oletko SINÄ valmis lakkoon? Ymmärräthän, että sinä ja minä olemme se liitto? Kukaan ei voi mennä lakkoon sinun puolestasi.
Rikkureista: jokainen, joka menee lakon aikana tekemään lakonaikaisia töitä, on rikkuri. Hän heikentää neuvottelijoiden asemaa ja käytännössä sanoo: ”Minäpä viis veisaan, mitä teidän elannollenne ja työehdoillenne tapahtuu. Minä hyödyn tästä, ja jos neuvottelutulos minusta huolimatta syntyy, loisin ja siipeilen ja otan kaiken, mitä olette saaneet lakollanne aikaan ja työehtosopimukseenne sovittua.” Rikkuri on ruma sana. Mitä rikkuri tekee, on vielä rumempaa.
Mitäs, jos ei ole varaa jäädä eläkkeelle?
Mitäs, jos ei ole varaa jäädä eläkkeelle?
MITÄS, JOS EI OLE VARAA JÄÄDÄ ELÄKKEELLE?
”Mulla ei ole tarpeeksi tunteja!” ”Mulla on vain kaksi työvuoroa tällä viikolla.” Näitä lauseita kuulen työpaikkani luottamusmiehenä joka ikinen päivä. Työsopimuksessa on työtunteja niin vähän, ettei palkalla ole kerrassaan mahdollista tulla toimeen, vaikka söisi pelkkää puuroa.
Kun toimeentulo on jo nyt surkeaa, mitäs luulette, millainen eläke kertyy? Nuoret eivät ole asiasta huolissaan, koska nuorihan on tunnetusti haavoittumaton ja kuolematon. Me vanhemmat tiedämme, että työura loppuu aikanaan, ja eläke tulee olemaan ehkä 40 – 50 % palkasta, jos sitäkään. Laskin juuri oman eläkkeeni, ja Työeläke.fi sivun mukaan se tulee olemaan 31 % palkastani, 787 euroa kuussa, jos jään 65-vuotiaana eläkkeelle. Tämä lähinnä itkettää.
Hyvätuloiset voivat taata itselleen lisäeläkkeen eläkesäästämisellä, mutta se ei ole optio todella pienituloisille, jotka elävät kirjaimellisesti kädestä suuhun.
Silpputyö – osa-aikatyö, määräaikaiset työsuhteet, nollasopimukset – tulee aiheuttamaan meille lisää eläkeläisköyhyyttä tulevaisuudessa. Se tulee kohdistumaan, niin kuin eläkeköyhyys nykyäänkin, matalapalkka-aloilla työskenteleviin, eli lähinnä naisiin. Haluaako nykyinen hallitus puuttua silpputyön teettämiseen? Jos vastentahtoisen osa-aikatyön teettäminen tehtäisiin vaikeammaksi (kalliimmaksi?) ja ihmiset saisivat enemmän kokoaikatöitä, se parantaisi tulevaisuuden eläkeläisten asemaa: tulisimme toimeen nyt palkallamme ja myöhemmin eläkkeellämme.
Meitä on iso määrä, joilla ei ole koskaan varaa jäädä eläkkeelle. Siitäpä vasta riemu repeää, kun aikanaan teen töitä työpaikkani asiakaspalvelupisteessä rollaattorin kanssa hitaasti hiipien! No, vitsi vain. Tilalleni otetaan varmasti joku nuori, notkea ja tuntipalkaltaan halvempi heti, kun eläkeikäni koittaa, oli minulla elanto eläkepäivikseni tiedossa tai ei.
Saako töissä olla hauskaa?
Aikoinaan kuulin pomoltani, ettei ole tarkoitus, että töissä on hauskaa. Hampaat irvessä, hiki otsalla on sinun työsi tekemän, niinkö? Ei!
Flow-ilmiö, työn imu, on mahtava ilmiö. Hyvä porukka ja riittävästi työntekijöitä, niin kiireisinkin ilta sujuu hymyillen ja asiakkaiden pulmia ratkomalla. Meillä hyvä johtaminen ja hyvä mieli ovat näkyneet niin, että olemme erilaisissa myyntikilpailuissa ketjun huippua.
Työpaikallani on mitattavasti poikkeuksellisen hyvä työilmapiiri. Työkaverini ovat parhaita! On mahtavaa tulla töihin, kun työkaveri sanoo kaivanneensa ja toivottaa tervetulleeksi.
Viimeksi todella kiireisen päivän jälkeen huikkasin vuorosta lähtevälle työkaverilleni: ”Kiitos! Oli kiva olla sun kanssa vuorossa!”. Hän vastasi käytävällä mennessään: ”Mäkin tykkään susta!”. Aww!
Asiakkaat näkevät kyllä, miten työntekijöitä kohdellaan, ja millainen on työilmapiiri. Ilokseni kuulen usein asiakkailta, että näkee, että teillä on hyvä olla.
Hyvä olo näkyy päälle, ja silloin on valmis tekemään ilomielin enemmän kuin mitä työhön kuuluisi: pientä ekstraa, mitä kukaan ei voisi vaatia.
Onhan tehty tutkimuksiakin, että tyytyväinen työntekijä on tuottava työntekijä. Siksi onkin outoa, että pelolla ja kyykyttämisellä johtamisesta kuulee yhä. Joissain työpaikoissa esimiehet ilmeisesti katsovat hommakseen olla ankeuttajia: työvuorotoiveita ei huomioida ja palaute on yksinomaan ”rakentavaa” sorttia, vaikka hyvääkin palautetta olisi aihetta antaa.
Pakko vielä mainita asia, joka jaksaa ihmetyttää. Ylempiä pomoja palkittaessa palkkio on rahaa, mutta työntekijätasosta puhuttaessa kuulee usein lauseen ”kannustimen ei ole pakko olla rahaa”.
Toki lämmin kiitos tai jokin muu pikku muistaminen innostaa, mutta kokeilkaapa – jos raha kannustaa esimiehiä, takaan, että se kannustaa yhtä lailla työntekijöitä!
Kikyn työajan pidennys ja osa-aikaisuuden tuska
Kolumnini Kikyn työajan pidennys ja osa-aikaisuuden tuska
KIKYn työajan pidennys ja osa-aikaisuuden tuska
Jokainen tunti, jonka minä kilpailukykysopimuksen työajanpidennyksenä kokoaikaisena teen, on pois vierelläni puurtavalta osa-aikaiselta. Jos minä istun kassalla, ei siihen enää toista pyydetä.
Kas kun työssäkäyvät venyttävät ilmaiseksi työaikaansa, niin ei tarvitse työllistää ketään. Työttömät jäävät työttömiksi. Jos minä teen tunnin pari enemmän töitä niin tosi on, että se on välittömästi joltain muulta, minun alallani siis osa-aikaiselta, pois. Ei siellä työpaikalla armosta työtunteja jaeta vaan tarpeesta. Käytännössä siis syön leivän työkaverini suusta, vaikken tahdo.
”Työaikamuutos tukee työllisyyttä…kun se alentaa työvoimakustannuksia” (Aamulehti 19.9..2019). Etlan tutkimuksen mukaan työajanpidennys siis nosti työllisyyttä: no nosti, nosti, jos ilmainen työ lasketaan työllisyydeksi! Olen aina ajatellut, että talkoot ovat aivan erikseen. En minä niitä menestyvien pörssiyhtiöiden eteen tahdo tehdä, vaan aivan muualla. Sehän ei toki yllätä, että EK:n mielestä on kiva työllistää, jos ei siitä tarvitse maksaa palkkaa.
Voi niitä vanhoja hyviä aikoja, kun työ ja palkka liittyivät olennaisesti toisiinsa!
Yhä vain odotan tietoa siitäkin, miten Suomen vienti alkoi vetää, kun kaupantäti, vartija, siivooja, tarjoilija alkoivat tehdä ilmaisia työtunteja. Samoin muuten haluaisin tietää, miten julkisten alojen lomarahaleikkaus auttoi vientiä? Tiedon saa laittaa etunimi [dot] sukunimi [at] nokiankaupunki [dot] fi. Kaupunginhallituksen jäsenenä olen kuullut vain, että verokertymä jäi tämän takia odotettua alhaisemmaksi ja monen kunnan, myös omani, talous kärsi. Lisäksi tietysti perheiden ostovoima laski, ostoksia jäi tekemättä ja palveluita ostamatta. MITEN ostovoiman lasku voi olla hyvä asia? Miksi ihmeessä kukaan ei ole kertonut, vaikka olen tätä tiukannut jo vuosia?
Kiky roskikseen ja heti!