osa-aikaisuus

Mitäs, jos ei ole varaa jäädä eläkkeelle?

9.12.2019 : annenyman

Mitäs, jos ei ole varaa jäädä eläkkeelle?

MITÄS, JOS EI OLE VARAA JÄÄDÄ ELÄKKEELLE?

”Mulla ei ole tarpeeksi tunteja!” ”Mulla on vain kaksi työvuoroa tällä viikolla.” Näitä lauseita kuulen työpaikkani luottamusmiehenä joka ikinen päivä. Työsopimuksessa on työtunteja niin vähän, ettei palkalla ole kerrassaan mahdollista tulla toimeen, vaikka söisi pelkkää puuroa.

Kun toimeentulo on jo nyt surkeaa, mitäs luulette, millainen eläke kertyy? Nuoret eivät ole asiasta huolissaan, koska nuorihan on tunnetusti haavoittumaton ja kuolematon. Me vanhemmat tiedämme, että työura loppuu aikanaan, ja eläke tulee olemaan ehkä 40 – 50 % palkasta, jos sitäkään. Laskin juuri oman eläkkeeni, ja Työeläke.fi sivun mukaan se tulee olemaan 31 % palkastani, 787 euroa kuussa, jos jään 65-vuotiaana eläkkeelle. Tämä lähinnä itkettää.

Hyvätuloiset voivat taata itselleen lisäeläkkeen eläkesäästämisellä, mutta se ei ole optio todella pienituloisille, jotka elävät kirjaimellisesti kädestä suuhun.

Silpputyö – osa-aikatyö, määräaikaiset työsuhteet, nollasopimukset – tulee aiheuttamaan meille lisää eläkeläisköyhyyttä tulevaisuudessa. Se tulee kohdistumaan, niin kuin eläkeköyhyys nykyäänkin, matalapalkka-aloilla työskenteleviin, eli lähinnä naisiin. Haluaako nykyinen hallitus puuttua silpputyön teettämiseen? Jos vastentahtoisen osa-aikatyön teettäminen tehtäisiin vaikeammaksi (kalliimmaksi?) ja ihmiset saisivat enemmän kokoaikatöitä, se parantaisi tulevaisuuden eläkeläisten asemaa: tulisimme toimeen nyt palkallamme ja myöhemmin eläkkeellämme.

Meitä on iso määrä, joilla ei ole koskaan varaa jäädä eläkkeelle. Siitäpä vasta riemu repeää, kun aikanaan teen töitä työpaikkani asiakaspalvelupisteessä rollaattorin kanssa hitaasti hiipien! No, vitsi vain. Tilalleni otetaan varmasti joku nuori, notkea ja tuntipalkaltaan halvempi heti, kun eläkeikäni koittaa, oli minulla elanto eläkepäivikseni tiedossa tai ei.

Kikyn työajan pidennys ja osa-aikaisuuden tuska

9.12.2019 : annenyman

Kolumnini Kikyn työajan pidennys ja osa-aikaisuuden tuska

KIKYn työajan pidennys ja osa-aikaisuuden tuska

Jokainen tunti, jonka minä kilpailukykysopimuksen työajanpidennyksenä kokoaikaisena teen, on pois vierelläni puurtavalta osa-aikaiselta. Jos minä istun kassalla, ei siihen enää toista pyydetä.

Kas kun työssäkäyvät venyttävät ilmaiseksi työaikaansa, niin ei tarvitse työllistää ketään. Työttömät jäävät työttömiksi. Jos minä teen tunnin pari enemmän töitä niin tosi on, että se on välittömästi joltain muulta, minun alallani siis osa-aikaiselta, pois. Ei siellä työpaikalla armosta työtunteja jaeta vaan tarpeesta. Käytännössä siis syön leivän työkaverini suusta, vaikken tahdo.

”Työaikamuutos tukee työllisyyttä…kun se alentaa työvoimakustannuksia” (Aamulehti 19.9..2019). Etlan tutkimuksen mukaan työajanpidennys siis nosti työllisyyttä: no nosti, nosti, jos ilmainen työ lasketaan työllisyydeksi! Olen aina ajatellut, että talkoot ovat aivan erikseen. En minä niitä menestyvien pörssiyhtiöiden eteen tahdo tehdä, vaan aivan muualla. Sehän ei toki yllätä, että EK:n mielestä on kiva työllistää, jos ei siitä tarvitse maksaa palkkaa.

Voi niitä vanhoja hyviä aikoja, kun työ ja palkka liittyivät olennaisesti toisiinsa!

Yhä vain odotan tietoa siitäkin, miten Suomen vienti alkoi vetää, kun kaupantäti, vartija, siivooja, tarjoilija alkoivat tehdä ilmaisia työtunteja. Samoin muuten haluaisin tietää, miten julkisten alojen lomarahaleikkaus auttoi vientiä? Tiedon saa laittaa etunimi [dot] sukunimi [at] nokiankaupunki [dot] fi. Kaupunginhallituksen jäsenenä olen kuullut vain, että verokertymä jäi tämän takia odotettua alhaisemmaksi ja monen kunnan, myös omani, talous kärsi. Lisäksi tietysti perheiden ostovoima laski, ostoksia jäi tekemättä ja palveluita ostamatta. MITEN ostovoiman lasku voi olla hyvä asia? Miksi ihmeessä kukaan ei ole kertonut, vaikka olen tätä tiukannut jo vuosia?

Kiky roskikseen ja heti!

Palkaton harjoittelu – ei reilua kummallekaan

9.12.2019 : annenyman

PALKATON HARJOITTELU – EI REILUA KUMMALLEKAAN!

Työelämä on monimuotoista nykyään, sanotaan. Useilla näillä työnteon muodoilla on yhteistä se, ettei niistä makseta palkkaa. Esimerkiksi suuret kauppaketjut käyttävät mielihyvin ilmaisia harjoittelijoita. Harjoittelijoita ei pitäisi laskea työntekijävahvuuteen, vaan heidän kuuluisi olla täysin ylimääräisiä. Harjoittelijoilla kuitenkin teetetään aivan itsenäisesti tuottavaa työtä, joka muuten teetettäisiin omilla osa-aikaisilla työntekijöillä. Heitä siis käytetään ilmaistyövoimana.

Monella alalla miehitys on niin tiukka, että perehdyttäminen ei todellakaan käy oman työn ohessa. Harjoittelija tarvitsee hyvän perehdytyksen ja jatkuvaa opastusta: hänellä on oikeus siihen. Mitä arvelet, kuinka tervetulleeksi harjoittelija tuntee itsensä, jos hänen opastamiseensa ei ole varattu aikaa?

Joskus käy niinkin, että harjoittelijat ovat yksin töissä, vaikka niin ei saa olla. Olen myös kuullut työntelijöiden huokaisevan, että tulisivat jo ne harjoittelijat, emme muuten mitenkään saa uutta sesonkia esille. Kellä tämä työ teetettäisiin ilman harjoittelijoita? No omilla työntekijöillä tietysti, palkkaa vastaan!

Olen jo pitkään esittänyt työpari-mallia: kaupassa tämä onnistuisi luontevasti, jos halua löytyisi. Perehdyttävä kokenut myyjä kulkisi ns. käsi kädessä harjoittelijan kanssa. Työt tehtäisiin yhdessä, ja siinä samalla välittyisi valtava määrä tietoa ja osaamista, myös sitä niin sanottua hiljaista tietoa.

Harjoittelijoiden käyttö vie töitä ja toimeentuloa osa-aikaisilta työntekijöiltä, ja toisaalta kysyn, oppiiko ja hyötyykö harjoittelija harjoittelujaksostaan, jos hän puuhaa harjoitteluaikansa (ilmaiseksi!) yksin hyllyjen välissä, eikä kiireinen, kokenut myyjä ehdi opastaa häntä? Tämä ei ole reilua kellekään!

Kolumnini palkattomasta harjoittelusta

Tulonsiirron tulitikuista

5.5.2019 : annenyman

Viimeisen parinkymmenen vuoden ajan on Suomessa tapahtunut huomattavaa ja järjestelmällistä yhteiskunnan eriarvoistumista. Kehitys lähti alkuun jo 1990-luvun suuresta lamasta, jolloin pankkeja pidettiin väkisin pystyssä veronmaksajien rahoilla, jotta valtion rahoitus ja talous eivät kaatuisi. Tämän vielä jotenkin ymmärsin.

Sittemmin tulonsiirtoja on tehty lain sallimin keinoin eduskunnassa. Lainsäädäntötyötä on tehnyt viimeisten vuosien aikana nyt jo edesmennyt Sipilän johtama oikeistolainen hallitus. Laeilla on tehty merkittäviä tulonsiirtoja yritysten tuloksentekokyvyn turvaamiseksi.

Piiloyritystukien maksu on tehty siten, että työtä tarvitseville tarjotaan työehtoja, joiden tarjoamat palkkatulot eivät edes teoriassa riitä elämiseen.

Kun työstä ei saa elämiseen riittävää palkkaa, niin loput haetaan sosiaalituen järjestelmistä. Veronmaksajien rahoilla, totta kai.

Lakeja säätäen tehty tulonsiirtomekanismi on yhteiskuntarauhan kannalta erittäin vaarallinen. Edellisiltä lainsäätäjiltä on varmaan jäänyt lukematta Olaus Petrin tuomarinohjeet yli neljänsadan vuoden takaa.

Niissä todetaan muun muassa, että ”lujat pitää lukot olla, jotka vääryydellä saadun rahan varjelevat”.

Tuomarinohjeet löytyvät nykyäänkin Suomen Laki I -teoksen alusta.

Yhteiskuntarauhan kannalta vaarana on, että Suomeen syntyy iso joukko ihmisiä, jotka ovat liian pahasti, sukupolvesta toiseen, toisen luokan kansalaisia: ihmisiä, joilla on haluja, muttei mahdollisuutta ansaita toimeentulonsa palkkatyöllä. Tällaisesta tilanteesta ei voi seurata muuta kuin jännittyneisyyttä, epätoivoa, ja kenties epätoivoisia tekojakin.

Vaikka kansalaissodasta ja torpparijärjestelmän purkamisesta on noin sata vuotta, niin 2000-luvulle sopivaa torpparijärjestelmää rakennetaan taas täyttä häkää. Kuka on niin vastuuton, että haluaa tahallaan luoda yhteiskuntaan katkeruutta?

Tulitikkuleikeillä, vaikka ne tehtäisiin lainsäädännön kautta, on monesti ikävät seuraukset.

Anne Nyman

kaupunginvaltuutettu (vas.), Nokia

https://www.tamperelainen.fi/artikkeli/767369-kolumni-tulonsiirron-tulitikuista