Hyvä vappukansa!
Eduskuntavaalit ovat ohi, ja tulevaisuus näyttää valoisammalta. Edellinen, suurituloisia, työnantajaliittoja ja pääomaa suosiva hallitus on vihdoin poissa. Uutta hallitusta muodostetaan. Uudella hallituksella tuleekin olemaan paljon töitä. Sillä menee varmasti pitkä aika pelkästään siihen, että korjataan edellisen hallituksen tekoja, köyhiin ja pienituloisiin kohdistuneita leikkauksia.
Sipilän hallitus oli todella työntekijävastainen. Tunsin monesti, että Sipilän hallitus vihasi naisia, ja etenkin pienituloisia naisia. Sen leikkaukset kohdistuivat yhä uudestaan juuri pienituloisimpiin. Meille uskoteltiin kilpailukyvyn nimissä, että Suomen vienti saadaan vetämään leikkaamalla lomarahat naisvaltaiselta julkiselta puolelta ja siirtämällä työnantajamaksuja työntekijöiden maksettavaksi, siis leikkaamalla pienituloisimpien ostovoimaa. Duunareita kyykytettiin ja ammattiyhdistysliike yritettiin murskata täysin. Se oli selkeä tavoite. Eriarvoisuus kasvoi, ero köyhien ja todella suurituloisten välillä kasvoi, ja köyhien määrä, muun muassa eläkeläisköyhyys, kasvoi. Työttömiä syyllistettiin ja rankaistiin siitä, ettei töitä ollut. Sosiaaliturvaa heikennettiin. Hallitus teki todella kylmää oikeistopolitiikkaa ja halusi purkaa hyvinvointiyhteiskunnan. Oltiin yhä enemmän menossa Amerikan malliin: jos sinulla on rahaa, kaikki onnistuu. Jos olet köyhä, joudut etsimään itsellesi jopa kolme osa-aikatyötä tai nollasopimusta, että saat raavittua kokoon minimitoimeentulon. Jos et töitä löydä, keppi viuhuu ja pienestä työttömyysturvastasi leikataan, ja joudut hakemaan toimeentulotukea. Järjetöntä.
Aktiivimallin purkaminen onkin ensimmäisiä asioita, joita uuden eduskunnan täytyy tehdä. Entinen työministerikin myönsi, että aktiivimallin tarkoitus on olla vain pelote ja jos ei se täyty, seuraa rangaistus, siis leikkuri. Aktiivimallia täytetään välillä naurettavilla ja turhauttavilla tavoilla, milloin piirtäen aarrekarttaa lattialla, milloin surffaillen tietokoneella iltalehtien sivuilla.
Tällaisen turhauttavan ”aktivoinnin” sijaan työttömät tarvitsevat ilmaista lisä-, muunto- ja uudelleenkoulutusta. Työnantajapuoli puhuu työvoimapulasta ja siitä, että osaavia työntekijöitä ei ole. Työttömissä on varmasti hyviä tekijöitä, joiden ammattitaidon voi päivittää, mikäli tarvetta on.
Niin kauan kuin työttömiä on 200 000, en jaksa uskoa työvoimapulaan. Kuinkahan paljon tuon 200 000:n lisäksi löytyy osa-aikatyöttömiä ja tempputyöllistettyjä? Muistutan, että jopa säännöllisesti yhden työtunnin viikossa tekevä lasketaan työlliseksi, samoin kaikki 9 euroa päivässä ”ansaitsevat”, kuntouttavassa työtoiminnassa mukana olevat.
Työ ja palkka kuuluvat yhteen. Ihmisille pitää tarjota oikeita töitä, joilla he voivat elättää itsensä. Näin ostovoima paranee, tuotteita ja palveluita ostetaan enemmän, ja valtiolle kertyy kivuttomasti lisää veroeuroja, joilla voimme mm. hoitaa vanhuksemme kunnialla.
Uskon, että valtaosa ihmisistä haluaa elättää itsensä työllään, kun siihen on mahdollisuus. Työttömät tarvitsevat koulutusta, työtä ja palkkaa, eivät raippaa.
Olin viime hallituskaudella todella huolissani siitä, mihin Suomessa joudutaan, kun eriarvoisuus lisääntyy ja ihmiset näkevät tulevaisuudessaan vain loppumatonta köyhyyttä ja epäoikeudenmukaisuutta ja menettävät toivonsa. Sillä kun toivo on menetetty, on menetetty kaikki. Ei ollut kaukaa haettua ajatella, että turhautuminen ja katkeruus olisi voinut purkautua väkivaltana kaduilla.
Tässä tilanteessa ei ollut ihme, että moni epäröi ja viivytti perheen perustamista. Syntyvyyshän on nyt alhaisempi kuin koskaan. Uskon, että yksi syy on se, että työelämä on ollut hyvin epävarmaa: viime hallituskaudella muun muassa koeaikaa on pidennetty ja irtisanomista helpotettu. Nollasopimuslaki vesitettiin. Jopa nyt osinkoja jakavat yritykset ovat irtisanoneet väkeä YT-neuvotteluissa. Osa-aikatyöntekijöitä, joita oli muutama vuosi sitten 300 000, on nyt jo yli 400 000. Monen työ on pätkätyötä, nollasopimuksia tai osa-aikatyötä – sirpaletyötä. Töihin on päästävä hetken varoitusajalla, jolloin lastenhoitoa on mahdotonta tai ainakin erittäin vaikeaa järjestää. Työelämään tarvitaan turvaa ja vakautta, jotta nuoret voivat luottaa tulevaisuuteen. Tulevalla hallituskaudella täytyy saada lisättyä tasa-arvoa työmarkkinoilla. Yksi keino on uudistaa perhevapaat. Nythän perhevapaita pitävät lähinnä äidit, mikä varmasti vaikuttaa siihen, etteivät työnantajat uskalla palkata nuoria naisia kustannusten pelossa.
Sivistysvaltion mitta on, miten se pitää huolta heikoimmista. Kun tempputyöllistäminen lopetetaan ja tarjotaan ihmisille oikeita töitä, töitä, joista maksetaan palkkaa, meillä on varaa hyvinvointiyhteiskuntaan. Mitä useampi saa palkkatyötä, sitä enemmän kertyy veroja, ja verorahalla me hoidamme lapset ja vanhukset, takaamme ihmisille hyvän ja edullisen terveydenhoidon, pidämme huolta heikommista. Rahaa on: on arvovalintakysymys, mihin se käytetään. Hyvinvointipalveluita ja vanhusten hoitoa ei saa uhrata markkinavoimien alttarilla, jossa vain raha puhuu ja ihmisellä ei ole arvoa. Meille on kunniakysymys pitää huolta vanhuksistamme, jotka ovat rakentaneet tämän hyvinvointi-Suomen.
Hyvät kuulijat, uskon, että tänä vappuna niin työntekijällä kuin työttömällä on enemmän aihetta juhlaan kuin monena tätä edeltävänä vappuna. Uskon ja luotan, että saamme nyt hallituksen, joka on myös meidän kaikkien pienituloisten – matalapalkkaisten, eläkeläisten, opiskelijoiden, työttömien, lapsiperheiden – ja duunarien asialla.
Tulevan hallituksen täytyy tehdä uudistuksia, jotka luovat turvallisuutta työmarkkinoille ja lisäävät osaamista. Suomi on pitkään ollut maailmalla tunnettu hyvästä koulujärjestelmästään. Viime vuosina koulutuksesta on kuitenkin leikattu, vaikka samaan aikaan työnantajat vaativat osaavaa, koulutettua työvoimaa ja kertovat siitä olevan pulaa. Meidän täytyy korjata epäonnistunut ammattikoulureformi ja lisätä muunto- ja lisäkoulutusta myös työttömille. Tämän hallituksen täytyy ottaa myös työntekijöiden edustajat mukaan neuvottelemaan ja sopimaan työelämän muutoksista. Sopimalla saa aina paremman tuloksen kuin yksipuolisella sanelupolitiikalla, uhkailemalla tai kiristämällä. Sopimisessa molemmat osapuolet saavat jotain, ja molemmat voivat sitoutua sopimukseen.
Meillä on takana neljä kovaa vuotta. Eduskuntavaaleissa me näytimme, että haluamme muuttaa suuntaa. Me pystymme tekemään tästä Suomen, jossa kaikilla nuorilla on mahdollisuus kouluttaa itsensä, olipa perhe sitten varakas tai köyhä. Suomen, jossa pienituloisia ei kuriteta ja työttömiä nöyryytetä. Suomen, jossa kaikilla on hyvä olla, ei vain superrikkailla. Suomen, jossa ketään ei jätetä kyydistä. Suomen, jossa kaikilla on toimeentulo. Sellainen on minun Suomeni: meidän kaikkien Suomi.